KIITOSRUNO 1/3

Muistelen tänään Varpun päivänä mieheni tätiä Varpua, jonka hautajaisissa olin pari vuotta sitten. Hän oli itse valinnut virret siunaustilaisuuteensa. Eräs hänen valisemansa virsi jäi hyvin mieleeni. Siinä oltiin kiitollisia jopa vastoinkäymisistä. Minäkin haluaisin olla katkeroitumatta ja ottaa kaiken vastaan mitä ylhäältä tarjotaan vaikka tiedänkin, että se ei ole aina helppoa.

Kiitän kaikesta – niin vastoinkäymisistäni kuin onnestani

Ilman tätä kaikkea kokemusta en olisi näin nöyrä ihminen

Kun voimani ovat aivan lopussa – kiitän pienistäkin asioista

Kiitollisuuden tunne lääkitsee ahdistunutta ja pelokasta sielua ja pääsen jopa rauhoittavaan uneen vaikka olisinkin kuinka peloissani ja ahdistunut.

Vaikka elämäni on ollut pelkkää kärsimystä viimeiset 30 vuotta,

kiitän kaikesta hyvästä mitä olen saanut kokea.

Kiitän siitä että kymmenen vuotta sitten paranin syövästä

Kiitän siitä että minulle löytyi niin sanottu täsmälääkitys psykiatriseen sairauteeni, vaikka sellaista ei ole kuulemma olemassakaan

Pääsin siis eroon psyykenlääkeistä, jotka saivat minut tuntemaan itseni jopa aivovammaiseksi

2/3

Kiitän siitä, että pystyn nyt kävelemään ilman mitään vaikeuksia. Vähän

aikaa sitten en pystynyt kävelemään ilman vaikeuksia yli kolmeen kuukauteen.

Kiitän siitä että kilpirauhassairauteeni löytyi täsmälääkitys

Kiitän siitä että olen toistuvasti saanut apua lääkkeistä kun en pysty nukkumaan ja pelkään mieleni lopullisesti hajoavan

Kiitän siitä että saan elää yhdessä maailman tasa-arvoisimmasta yhteiskunnista. Myös lehdistömme on palkittu viime vuosien aikana yhdeksi maailman eniten sananvapautta nauttivaksi lehdistöksi

Kiitän siitä että maassamme on sananvapaus ja uskonnonvapaus

Kiitän siitä että minun ei tarvitse enää kokea olevani kiusattu ja vainottu

Kiitän siitä, että tällä hetkellä saan kokea ihmeparantuneeni

Kiitän kaikista ystävistäni ja miellyttävistä ihmisistä joita kohtaan päivittäin

Kiitän siitä että voin luottaa suomalaiseen terveydenhoitoon

Kiitän siitä että saan olla mukana Myöhätuulen toiminnassa ja jäsenten kanssa

Kiitän siitä että meillä kaikilla on hyvä fiilis Myöhätuulessa

Kiitän siitä että voin tällä hetkellä kokea rakastavani koko maailmaa

Kiitän siitä että olen suomalainen. Voin olla jopa ylpeä siitä.

Kiitän siitä, että näin tämänkin päivän! Olenhan masentuneena monesti halunnut kuolla

3/3

Kiitän siitä että minulla on perhe

Kiitän siitä, että voin olla huolehtimatta aikuisen lapseni terveydestä. Voin

nyt täydellisesti luottaa, että hän hoitaa itseään hyvin.

Kiitän siitä, että rakas veljeni on selviytynyt vakavasta sydänleikkauksesta hyvin. Häneltä meni vuosi toipumiseen.

Kiitän siitä että aviomieheni vaikeat sairaudet on voitu parantaa.

Kiitän siitä, että rakas äitini voi yhä hyvin.

Kiitän siitä, että voin luottaa rukouksen voimaan.

Kiitän siitä, että minulla on ystävä, jonka puoleen kääntyä

kun haluan rukouksia jonkun puolesta.

Kiitän siitä, että sain järjestää tämän Sadonkorjuu-juhlan Myöhätuulessa.

Kiitän siitä, että Myöhätuulen henkilökunta tarvittaessa auttaa meitä kuntoutujia.

Kiitän siitä, että olen saanut kokea että minua on armahdettu. Armollisuus muita kohtaan on tärkeää mutta itsensä armahtinen on joskus mahdotonta.

-AnneP

Tässä blogijulkaisussa on Myöhätuulen Ammennusastia-runoryhmän yhden osallistujan kaksi tekstiä. Ensimmäinen teksti on jo kesällä tehdystä tehtävästä, jossa toimme ryhmään jokainen meille tärkeän esineen ja kirjoitimme runon myös toistemme tuomien lempiesineiden innoittamina. Tässäpä siis Marjon kaksi tekstiä.

 
Maailman suurin leipäveitsi

 
Ystäväni tuo sen näytille aina välillä

hän väittää, että se roikkuu pelkkänä

koristeena seinällä,

mutta minä en usko häntä.

Mielikuvissani näen hänen käyttävän sitä

leipäveitsenä, voiveitsenä, partateränä,

tabletin halkaisijana

ja mahdollisia muita käyttötarkoituksia voi

keksiä läjäpäin.

Kun ystävämme ensi vuonna täyttää puoli

vuosisataa, hän leikkaa miekallaan

kääretorttua palasiksi Myöhätuulessa

tyytyväisenä siitä, että meidän ei enää

tarvitse arvailla

Tämä seuraava teksti pohjautuu ryhmässä käsittelemäämme runouden erääseen tyylilajiin, huomaatko mikä se voisi olla?

Syksy, jota odotan
Säpsähdän kovaan kaakatukseen ja säksätykseen. Ryntään olohuoneeseen arvioimaan lintu invaasion aiheuttamia vahinkoja torjuen samalla mielestäni erään klassikko ekokuvan rankimpia kohtia, jotka valitettavasti muistan liiankin hyvin. Päästyäni avonaiselle parvekkeen ovelle näen valtavien kurkiaurojen kyntävän taivasta niin lähellä, että auran siipi voisi hipaista taloni kattoa.

 
Päätän antaa itselleni luvan odottaa syksyä: päivien ja öiden viilenemistä, vapautumista verta imevistä hyönteisistä ja hedelmiäni vainoavista banaanikärpäsistä puhumattakaan tarpeesta avata ja sulkea ikkunoita vähän väliä. Päätän, että tämän kesän helteet on nyt kärsitty ja tulossa on jotakin leudompaa.

 
Lempeän syysauringon paisteessa lenkkeily muuttuu nautinnoksi. Ylämäetkin aaltoilevat jalkojeni alla minun huomaamatta niitä. Ilmojen kesyyntyminen sysää minut kohti parempaa kuntoa.

 
Syksy on kuin elämyksiä ja yllätyksiä rakastavan toiveuni. Yltyvässä tuulessa on uhka sateen harmaasta verhosta. Ojennan sateenvarjoni eteen kuin aseen ja puhkon reikiä märkään viimaan yrittäen itse pysyä kuivana. Sade loppuu ja vapautan sateenvarjosta puutuneen käteni. Keskityn haistelemaan ilmaa, joka tuoksuu märältä mullalta ja mätäneviltä lehdiltä.

Viimeisenä ponnistuksenaan ennen talvea luonto pukeutuu ruskaan kuin juhlavaan kaapuun. Maisema lainehtii mieli värejäni, keltaista, kultaa ja punaista. Puut kamppailevat vielä tarrautuakseen lehtiinsä, mutta tuuli raastaa ja repii ne maahan ihmisten ja eläinten tallottavaksi. Talvea lähestyvä, alistunut, maa vajoaa ruskean ja harmaan sävyihin kuin masennuksen kourissa tuskailevan ihmisen mieli.

Mukavia syksyisiä lukuhetkiä kirpakoiden pakkaspäivien keskellä kaikille.