Tässä on nyt menty tämä viikko etätöissä. Harmillista. Mieluummin olisin Myöhätuulessa juttelemassa teidän kanssanne. Maanantaikin jäi välistä, enkä nähnyt Lauhatuulen kävijöitä. Kauheaa, kun avaa jonkin uutiskanavan ja kuulee miten Korona riehuu ympäri maailmaa ja rajoituksia tulee koko aika lisää. Valitus ei auta. Voimme ehkäistä tartuntariskejä pitäen käsihygieniasta huolta ja senhän me teemme ilomielin.

Loistavaa on se, että kun olen teidän kanssanne puhunut, niin moni on sanonut pitävänsä puhelimella ja viestittelemällä yhteyttä ystäviin. Yksin kukaan ei halua olla.

Nyt on ainakin aikaa opetella jotain uutta tai jatkaa joitakin keskeneräisiä töitä. Jos kuitenkin joku, jolla tekemistä ei ole tai on jo pitänyt hyvin ystäviin ja sukulaisiin yhteyttä ja miettii, että mitä sitä voisin tehdä, niin minulla on hyvä vinkki!

Lauhatuulen keittiöemäntä Jenni on loihtinut helppoja herkullisia reseptejä Facebook-sivuillemme. Ei tarvitse olla huippukokki, jotta saa nämä herkut onnistumaan. Käy ihmeessä kurkkaamassa!

Ja te siellä, joita ei kokkailut kiinnosta. Huomio!

Hyvänä virikkeenä arkeen on tietenkin pienehköt jumpat. Joillakin se kuuluu päivän rutiineihin, muuta jumppa sisätiloissakin onnistuu. Myöhätuulen kävijät ovat saaneet hyvää opastusta tuolijumpasta mitä voi kotona myös harjoitta. Jos kotona löytyy nurkasta joitakin liikuntavälineitä, niin nyt on hyvä aika pyyhkiä pölyt ja tutustua niihin. Pienet jumppatuokiot ovat hyviä, vaikka telkkaria katsoen. Suosittelen!

Kohtaamispaikat kun ovat kiinni, niin varmaan mieleen tulee, että mitä me henkilökunta teemme? Lyhyesti sanottuna etätöitä. Meille saa soittaa. Päivystämme puhelimitse normaaleina aukioloaikoina klo 9-15. Ja ei, ette häiritse - teitä me kuuntelemme. Ei tarvitse edes olla mitään asiaa, voit vaikka soittaa ja kysellä kuulumisia. Me henkilökunta ollaan myös vahvasti somessa. Facebookissa pidämme livelähetyksiä, Instagramiinkin tulee hyvällä sykkeellä päivityksiä, kotisivuja unohtamatta.

Me olemme täällä teitä varten. Olkaa rohkeasti meihin yhteydessä! Kyllä me vielä näemme.

-Järjestötyöntekijä Ville

Kun kesä kuolee

voin vihdoinkin hengittää

Kun syksy syntyy

suljen silmäni, herään

sameettiseen syleilyyn

Kuolema pukee puut punaiseen

ennen kuin riisuu ne paljaiksi rungoiksi

Vaivuttaa valkoiseen kylmään koomaan

kunnes antaa ne elämälle takaisin

Mitä lehti ajattelee

kun se putoaa

Kiitteleekö elämää

vai suree kuolemaa

Läpi tuulen tanssiessaan

maahan matkallaan

Muisteleeko mennyttä

vai oottaa tulevaa

2/2

Myrskypilviä

saapuu taas jostain kaukaa

sumun seuraksi

sadehelmet kasvoilla

sekoittuvat kyyneliin

Nimim. Kata