Matkakertomus

Pariisi 12.-16.3.2020

Osa 1/5

Niinpä - menin sitten hankkimaan Pariisin matkan helmikuun lopulla, vaikka korona jo vaikutti Italiassa aika pahasti. Ranskaan ei vielä kuitenkaan ollut erityisiä varoituksia.

Sen verran suoraan sanoen nolotti, että aika harvalle kerroin asiasta. En myöskään päivitellyt mitään Facebookiin matkan aikana. Tein vain matkustusilmoituksen ulkoministeriöön.

Minulla oli ihan pakottava vimma nähdä kuuluisia impressionistien tauluja livenä, ja ajattelin että jos ei nyt, niin ehkä ei sitten koskaan.

Nyt sitten olen karanteenissa kotioloissa ja tälle pienelle suljetulle palstalle ajattelin kirjoitella ensimmäisen matkakertomukseni. Osia on 5 niinkuin oli päiviäkin tuolla matkalla. Pyrin saamaan tämän loppuun noin 10 päivässä, mutta saattaa myös olla että jätän kesken:). Viimeisessä osassa tapahtuu sitten jotain yllättävää.

Sitten matkaan!

Aamulento Lufthansalla 06:00. En siis nukkunut yöllä silmäystäkään, pakkasin 02.00 yöllä peruskamat mukaan. Olin maksanut yhden laukun ruumaan, sinne meni pikkuinen matkalaukku. Kantokassi sitten läppäreineen, kirjoineen mukaan matkustamoon. Tuliaisille oli tilaa.

Vaihto Münchenissä, oli sopivasti alle kaksi tuntia odotusaikaa. Uusi kenttä minulle, vaikka veljentytär on asunut täällä 25 vuotta! Siitä sitten pikku pyyhällys Pariisiin Charles De Gaullen kentälle, 1,5 tuntia.

Hotellini oli lähellä Gare-Du-Nord-asemaa, ja olin tutkinut reitit etukäteen. Vähän hämminkiä aiheutti ilmainen sukkulajuna lentoaseman terminaalien välillä, mutta kysymällä selvisi. Sukkulalla sitten menin toiseen terminaaliin, josta lähtivät junat kohti Pariisia. Ensivaikutelma oli vähän sekava, mutta löysin kyllä junan helposti. Pääteasemalla sitten kyllä sekoilin ei-ranskaa-taitavana kimpsuineni, ennen kun löysin ulos. Asema oli suuri. Sieltä piti vielä löytää turisti-info josta noudin etukäteen maksamani “Pariisi-kortin”. Sillä sai matkustella julkisilla, turistibussilla, risteillä tunnin ja se sisälsi ilmaisen sisäänpääsyn museoihin. Ja paljon muuta muistaakseni. Pääsyy kortin hankkimiseen oli kuitenkin se, että museoihin ei tarvinnut jonottaa. Sitten alle kilometrin kävely hotelliin - Hotel at Gare du Nord. Kello oli noin 12:00.

Pariisi! uusi kaupunki, ja käytännössä uusi maakin minulle. Yksi lyhyt viikonloppu joskus aikoja sitten Välimeren rannalla tuli oltua. Yllätyin katukuvan värikkyydestä. Vanha siirtomaa-aika kyllä näkyi. Aasialaisiakin oli paljon. Tusinan verran poikia myi Marlboroa 5€ aski kadulla. En ostanut, oli omat mukana. Katukahviloita oli täällä pohjois-Pariisissakin aseman lähettyvillä useita.

Hotellihuonetta en vielä saanut, joten jätin matkatavarat hotellille ja sitten pitikin syödä, että jaksaisi mennä ensimmäiseen museoon. En ollut myöskään nukkunut lennoilla.

Sitten olikin ensimmäisen pariisilaisen katukahvilan vuoro! Asemaa vastapäätä oli puolisen tusinaa kuppilaa, ja valitsin sitten sellaisen, missä oli liitutaululle kirjoitettu “menu du jour - 12,9€” tms.

Istuin alas ja tarjoilijatar tulee nopeasti, hymyilee, aika flirtti oli, ja nätti tietysti. “Mösjöö?” “Pölöpölpölpö?” Minä kysyn: “english?”. “No mösjöö…”. Hän kyselee ja puhuu, mutta en ymmärrä mitään. Kädet heiluu. Kyllä hän jonkin verran ymmärsi, sain tilattua, alkuun jotain kalaa salaattipedillä. Pääruoaksi lampaanpotka ja lasi punkkua juomaksi. Neiti käy kysymässä maistuuko alkupala, viitoin, että hyvää on.

Sitten tulee pääruoka pöytään. Saan annoksen ja neiti kallistaa päätään, siristää silmiään, hymyilee tosi nätisti. “Mösjöö - ketchup?” Sanoin että ei missään nimessä! Saan vastaukseksi peukut - “bon!”. Hän oli vähän hämillään - sivistynyt britti? Sanoin olevani Suomesta. Hän kysyi kuinka englanniksi sanotaan “bon apetit”? Vastasin etten tiedä, mutta suomeksi se sanotaan “hyvää ruokahalua”. Hän taisi pelästyä, ja poistui takapuoli keikkuen. Se oli ensimmäinen katukahvilakokemukseni, oli muuten hauskaa! Ja voi että ruoka oli maukasta. Matka oli alkanut!

Olin päättänyt etukäteen, että menen Orsay-museoon ensimmäisenä. Vaarana kuitenkin oli, että paikkoja suljetaan. Louvre oli ollut pari päivää jo kiinni koronan vuoksi, mutta se oli avattu uudelleen. Kaikki turistipaikat olivat auki Pariisissa. Ja kyseinen museo oli oikeastaan se, minkä vuoksi halusin koko matkalle.

Sää oli muuten hieno, vähän yli 10 astetta, tuuli kuitenkin jonkin verran. Olen kerran ollut etelän suurkaupungissa heinäkuun alussa. Se oli myös viimeinen. Loka-maaliskuu ovat loistavia aikoja mennä etelän kaupunkeihin, vähemmän turisteja ja keli mukavasti kuin Suomen lämmin kevät.

Sitten metroon seikkailemaan, se oli huomattavasti selkeämpi kuin junat. Kymmenkunta pysäkkiä ja vaihto vähän toisenlaiseen junaan. Seineä myöten muutama pysäkki ja perillä olin! En ole tavannut käydä matkoillani museoissa ennen, en esim. ole halunnut jonottaa.

Museon alakerrassa olisi ollut satoja patsaita, veistoksia ym. Jätin ne väliin ja menin suoraan ylös tauluja katselemaan. Huh huh! Monet, Manet, Pisarro, Signac, Renoir, Van Gogh, Seurat, Cézanne.. ja tietysti Edelfeit! Täytyy rehellisesti myöntää, että tulihan siinä pieni ähky! Olin etukäteen päättänyt, että yksi museo per päivä saa riittää, muuten menee hukkaan hosumalla ja kiirehtimällä liikaa. Tätä museota voisi tutkia aika pitkään. Huone toisensa jälkeen hienoja mestariteoksia, joita on nähnyt kuvissa jo lapsena. Torstaisin museo oli avoinna 21:00 saakka, mutta en jaksanut olla loppuun. Ehkä tulevina päivinä uudelleen…

Niin, kuvittelin, että olisin nähnyt Eiffel-tornin livenä tällä käynnillä, mutta ei se näkynyt tänne. Jaloissa painoi, joten samaa matkaa takaisin, kaupasta ostin vettä ja naposteltavaa huoneeseen. Hotellissa oli vain tylsä automaatti.

Kello oli jotain seitsemän tai kahdeksan. Pikku nokoset ajattelin ottaa, mutta nukuinkin aamuun asti, eikä mikään ihme. Siinä se oli, eka päivä. Matka jatkuu kohti viidennen päivän katastrofia:).

Nimim. Pierre

Värittäminen miellettiin ennen lähinnä lasten ajanvietteeksi, mutta nykyään hyvin varustetuista kirjakaupoista ja lehtihyllyistä löytyy värityskirjoja, jotka on suunnattu etenkin aikuisille. Valikoima on vähentynyt vuoden 2015 jälkeen, kun värityskirjojen trendikausi alkoi, mutta hyviä kirjoja löytyy silti vielä. Tällä hetkellä kun ihmiset eivät muusta puhukaan kuin pandemiasta, ja uutiset ovat täynnä samaa aihetta, voi olla välillä hyvä viedä ajatukset muualle. On tutkittu, että värittämällä voi vähentää stressiä ja alakuloa. Värittäminen edistää keskittymistä, luovuutta ja myös ehkäisee muistisairauksien syntyä.

Värien valitseminen ja yhdisteleminen on mukavaa puuhaa, ja siihen on helppo syventyä. Värityskirjoissa on paljon vaihtoehtoja, joiden joukosta valita; symmetrisiä mandalakuvioita, luontoaiheita, ihmishahmoja, eläimiä. Nämä kuvat löytyvät Hanna Karlzonin ihanista kirjoista, jotka ovat täynnä käsinpiirrettyjä teoksia valmiina väritettäväksi.