Blogi

Blogissa julkaistaan kävijöiden ja henkilökunnan kirjoituksia. Lähetä oma juttusi: vantaanmielenterveys@hyvattuulet.fi

40-vuotisjuhlan juhlapuhe 13.3.2026

Arvoisat kutsuvieraat. Arvoisat yhdistyksemme kävijät. Kun yhdistys täyttää 40-vuotta, on syytä luoda katsaus yhdistyksen perustamisen alkuhetkiin. Tietoa asiasta olen saanut FM Jyrki Paalijärven vuosilta 1984-2005 kirjoittamasta yhdistyksen historiikista ja lukuisista pöytäkirjoista. Teollisuustoimihenkilö Esko Määtän sairastuminen psyykkisesti 1980-luvun alussa sai hänet perehtymään mielenterveysasioihin. Hän toimi aloitteentekijänä ja 13.1.1984 Tikkurilan terveysasemalla yhdistys perustettiin. Määtän lisäksi perustajia olivat psykologi Antti Karila ja Sinikka Hiltunen. Yhdistys kirjattiin yhdistysrekisteriin 13.3.1986. Vuonna 1991 yhdistys liittyi Mielenterveyden keskusliittoon.

Yhdistyksen perustajat hahmottelivat yhdistyksen tarkoitukseksi tuen antamisen mielenterveyskuntoutujille, toiminnan yhdistämisen kunnalliseen palvelujärjestelmään sekä mielenterveyskuntoutujien etujärjestönä toimimisen. Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen silloinen sosiaalijohtaja Henry Dalberg suhtautui myönteisesti mielenterveysyhdistyksen perustamiseen. Vantaan johto perusti myös oman työryhmänsä valmistelemaan yhdistyksen toimintaa.

Vantaan kaupungin tuki yhdistykselle kautta vuosikymmenten on ollut ratkaisevan tärkeää, mm tilojen antaminen käyttöön ilmaiseksi. Yhdistyksen vilkas toiminta alkoi välittömästi perustamisen jälkeen, alkuun kokoonnuttiin tiistai-iltaisin opintokerhona Tikkurilan terveysasemalla muutama vuosi ja sen jälkeen alkoi torstaikerho Lounatuuli Hakunilan kirkon tiloissa -89. Yhdistys ehkäisi jäsentensä syrjäytymistä yhteiskunnasta ja ajoi jäsentensä etuja ja oikeuksia. Mielenterveyskuntoutujien omaisia liittyi myös yhdistyksen toimintaan alusta asti. Huomattavampia tukijoita ovat olleet Tomi ja Terttu Frimodig, jotka läheisen sairastuminen johti mukaan mielenterveystyöhön.

Ennen Myötätuulta kokoonnuttiin parina päivänä viikossa Uomatiellä Vantaankosken srk tiloissa, joissa oli joka päivä ruokailu ja tehtiin käsitöitä ja leivontaa myyjäisiä varten. Sitten yhdistys kokoontui 1986 Vantaan ensimmäisen, Myyrmäen, päivätoiminta-keskuksen tiloissa iltaisin. Ensimmäinen varsinainen oma paikka saatiin vuonna 1989. Pähkinärinteen toimipisteen toiminta lähti nollasta eli kaupunki osoitti tilat, muu rahoitus oli hankittava itse eli ei ollut yhtään rahaa. Eräs silloinen terveydenhuollon työntekijä kertoi että psykiatrian poliklinikoille tuli käsky että jokaisen on lahjoitettava omasta huoneestaan jotain, esim matto tai tuoli. Näin paikka sai ensimmäiset lahjoitukset ja jäsenet itse keittivät kahvia ja leipoivat, tekivät askarteluja ja käsitöitä…. esim myyjäisiin, joista saatiin toimintaan varoja.

Vuonna 1990 RAY antoi avustusta hankintoihin 90 000 markkaa ja silloin pystyttiin palkkaamaan ensimmäinen työntekijä, siihen asti oli toimittu vapaaehtoisvoimin ja hallituksella oli iso rooli toiminnan järjestämisessä. Pähkinärinteessä toimittiin viime vuoteen asti, jolloin meidät yllätti vesivahinko ja tila jouduttiin sulkemaan toukokuussa. Vasta lokakuussa pääsimme aloittamaan toiminnan uudestaan täällä Martinlaakson yhteisötiloissa. Itä-Vantaalle saatiin omat tilat Hiekkaharjusta v 1992, sitä ennen oli jouduttu muuttamaan useita kertoja Tikkurilassa.

Vuonna 1992-93 yhdistyksellä oli Apua arkeen projektin tukihenkilöiden kouluttamisprojekti. 1990-luvulla Lauhatuulessa aloitettiin myös kuntouttavan työtoiminnan projekti, joka kesti vuoteen 2006. Siinä jäsenet tarjosivat palveluita; siivousta, ikkunoiden pesua ja tekemällä kauppa-apulaisen töitä. Toiminnan laajentumista rajoittivat silloin Lauhatuulen pienet tilat Hiekkaharjuntiellä toimittiin vuoteen 2016, jolloin muutettiin Simonkylään kansalais-toiminnankeskus Leinikkiin. Jossain vaiheessa 1990-l alussa nimet vaihdettiin, Myötätuuli Myöhätuuleksi ja Lounatuuli Lauhatuuleksi, kun aikaisemmat nimet olivatkin suojattuja. Pitkään yhdistyksellä oli vain yksi toiminnanohjaaja apunaan tukityöllistettyjä ja työkokeilijoita.

Aloitimme välityömarkkinoilta rekrytoinnin jo 2000-luvun alussa, yhdistykselle on ollut tosi paljon hyötyä tukityöllistetyistä ja työkokeilijoista keittiössä, siistijöinä, järjestötyöntekijöinä ja ohjaajina. Vihdoin, pitkän anomisen jälkeen, 2013 RAY myönsi meille rahoituksen toiseen toiminnanohjaajaan ja kun molemmissa paikoissa oli myö tukityöllistetyt järjestötyöntekijät, se mahdollisti molempien paikkojen monipuolisemman kehityksen. 2018 saimme sitten myös järjestötyöntekijät vakituisiksi, joka oli suuri helpotus toiminnan jatkuvuuden kannalta.

Yhdistyksen toiminnan sisältönä on ollut kautta vuosien erilaiset toiminnalliset kerhot ja harrastusryhmät, vapaamuotoinen yhdessäolo sekä yhteiset matkat lähelle ja kauas. Toiminnan alkuvuosina tehtiin paljon ulkomaanretkiä, jopa Monacoon, Pariisiin autoilla ja Viipurin kautta Pietariin, unohtamatta tietenkään Tallinnaa, Riikaa ja Tukholmaa.

Vuonna 2015 yhdistys allekirjoitti Vantaan kaupungin kanssa ns. kumppanuussopimuksen, yhdistys nimettiin MYT-järjestöksi eli merkittävää yhteiskunnallista työtä tekeväksi järjestöksi. Koen että tämä oli erittäin suuri kunnianosoitus yhdistyksen tekemälle työlle, Yhteistoiminta erilaisten toimijoiden kanssa on aina ollut yhdistykselle tärkeää. Vantaan seurakunnat erityisesti Tikkurilan ja Hämeenkylän, ovat tärkeä olleet yhteistyötaho, varsinkin alkuvuosina Holmaan ja Kuntokallioon tehtiin retkiä usein.

Alkuvuosina seurakunnat tukivat rahallisesti ja seurakunnan työntekijät myös työskentelivät yhdistyksessä. Ja yhteistyö toimii edelleen, diakonit käyvät säännöllisesti toimipaikoissamme ja seurakunnat järjestävät mm joulukirkon kävijöillemme ja yhteistyössä pidämme kynttilätapahtuman itsemurhalle läheisensä menettäneille. HUS on myös ollut hyvin läheinen yhteistyötaho, poliklinikoilta ja osastoilta käydään meillä tutustumassa, me käymme kuukausittain esittelemässä toimintaamme ja yhdistyksen hallitukseen on kuulunut HUSn asiantuntijajäseniä jo vuodesta 2012.

Pääkaupunkiseudun Sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksista tulee jatkuvasti opiskelijoita työssäharjoittelujaksoille yhdistykseemme ja hyöty on molemminpuolista. Pääkaupunkiseudun mielenterveysyhdistykset tekevät tiivistä yhteistyötä. Erityisen antoisaa on ollut Avomielin-yhteistyö jo lähes 15 vuotta. Esim vuonna 2008 teimme viikon pituisen ruskaretken Lappiin EMY:n ja Karvisen kanssa ja vuosien mittaan on tehty useita kesäteatteri- ym retkiä. Vuosittain on yhteiset marrasiltamat ja 5 erilaista leikkimielistä turnausta.

Tässä vaiheessa on syytä mainita yhdistyksen toiminnan mahdollistavat rahoittajatahot. RAY rahoitti toimintaamme 1990-luvulta lähtien, se mahdollisti työntekijän palkkaamisen. Eniten rahoitusta tulee STEAlta, tänä vuonna yli 200 000 €. Vantaan kaupungilta olemme saaneet alkuvuosina 1980-luvulla muutama tuhat markkaa ja tälle vuodelle 40 000€. Vuodesta 2014 lähtien olemme saaneet avustusta myös Viola Ranin säätiöltä. Suurin menoerä ovat työntekijöiden palkkakustannukset, mutta ilman heitä ei toiminta tässä muodossa olisi mahdollista.

Vapaaehtoisten työpanos on koko historiamme ajan ollut arvokasta mutta kuitenkin se on kuitenkin rajallista. Tällä hetkellä yhdistyksen jäsenmäärä on noin 200, parhaimmillaan jäseniä on ollut yli 400. Ja ennen koronavuosia kävijämäärät olivat noin 12 000 vuodessa. Tilastojen mukaan viime vuonna Hyvissä Tuulissa kävijämäärä oli lähes 6000, vaikka Myöhätuuli oli kiinni 5 kuukautta. Ryhmätoimintaa on ollut runsaasti, tulevan toiminnan kannalta on tärkeää, että kävijät itse ovat ideoimassa ja myös toteuttamassa esimerkiksi kerhoja Lopuksi haluan kiittää juhlatoimikuntaa, johon on kuulunut sekä työntekijöitä että vapaaehtoisia, olette tehneet hienoa työtä! Hyvää juhlamieltä kaikille ja viihtykäämme yhdessä!

Lentoteoriaa mukavasti esitettynä

Vuoden 2020 alussa yhdistykseni oli tehnyt retken Ilmailumuseoon. Se antoi vaikutteita, jotka kantoivat vielä silloin, kun pienen ajan kuluttua iski päälle koronaviruspandemia.

Silloin perustin Myöhätuulen kävijän Hannun kanssa epävirallisen kotilentosimulaattorikerhon, koska piti saada jotain

viihdykettä elämään yhteiskunnan ja yhdistykseni sulkeuduttua. Vähän myöhemmin vielä toinen Myöhiksen kävijä Jari tuli mukaan projektiin. Jokaisella oli oma peliohjain mukanaan, sellainen ilotikku siis, jossa on samassa paketissa mukana sivuperäsinominaisuus sekä kaasun hallinta.

Itse asun Pähkinärinteessä. Hannu asuu Martinlaaksossa, mutta Jari asuu naapuritalossani. Siitä pitäen Hannu raahasi kannettavan tietokoneensa mukanaan kämpilleni, ja Jari viereisestä talosta toi oman laitteensa. Aina keitin porukalle kahvit.

Ensin lensimme internetselaimella pelattavalla GEOFS-kotilentosimulaattorilla. Se on ilmainen simulaattori, mutta jos ei ole maksanut Microsoftille kymppiä vuodessa paremmasta maastografiikasta, niin simulaattorin maastografiikka on susirumaa. Kun opimme lopulta saamaan omin käsin tietokoneelle asennettavan mutta kuitenkin samaten ilmaisen kotilentosimulaattorin, FlightGearin, oletuslentokoneen Cessna 172P:n moottorin käyntiin, jatkoimme kerhoamme lähinnä FlightGearilla lentäen.

Tänä vuonna 2023 on yhteinen kotonani pidetty harrastuksemme mennyt jossain määrin jäihin. Koska yhdistys pidetään auki, ja alkuvuonna oli Myöhätuuleen perustettu kotilentosimulaattorikerho. Sitä varten ostettiin myös peliohjain. Ja parempi maastografiikka.

Myöhätuulen kotilentosimulaattorikerhoa pidetään silloin, kun joku haluaa lentää. Siinä käytetään simulaattorina GeoFS:ää, koska tietokoneelle asennettava FlightGear on liian raskas pyöriäkseen kunnolla Myöhiksen asiakaskoneella. On joitakin uusia innostuneita kasvoja nähty myös nyt lentämässä. Minä ja Hannu ja järjestöapulaisemme Heidi olemme olleet ja olemme edelleen valmiita aina auttamaan ihmisiä kotilentosimulaattoriharrastuksessa alkuun.

Tämän pitkähkön johdannon jälkeen onkin sopiva kertoa, että loppuvuonna alkaa Myöhätuulessa lentoteoriaopetus. Suomalaisista sotalentäjistä elämäkerrallista kirjallisuutta kirjoittanut kirjailija Jukka Piipponen tulee joka kuun viimeisenä perjantaina pitämään Myöhiksessä klo 11.30-13.00 lentoteoriaopetusta. Jukka sattuu myös olemaan lentäjä itse. Oppitunteihin kuuluu myös käytännön harjoittelua GeoFS:llä.

Tom Kärnä

Pierren matka Pariisissa osa 5/5

Keskiviikko, Toukokuu 13, 2020, 11:45

Matkakertomus

Pariisi 12.-16.3.2020

Osa 5/5 Maanantai 16.3.

Vähän erilainen kotimatka

Pariisi on nyt nähty. Kone lähti 11:20, lähdin ajoissa liikenteeseen. Hotellin ystävällinen respa kyseli, oliko matkani hyvä. Olihan se, ajoitus taisi mennä ihan nappiin. Ja takaisin haluan, voisin jopa aloittaa ranskan kielen opinnot. Vähän ehkä mietitytti pääsenkö Saksaan, koska edellisiltana uutisissa oli ollut jotain Saksan ja Ranskan välisen rajan sulkemisesta. No, ei se tosissaan mietityttänyt.

Vetelin siinä sitten pikku matkalaukkua perässäni, sen päällä kantokassi. Alle kilometri oli matkaa pohjoiselle rautatieasemalle. Sinne päästyäni polttelin edessä yhden tupakan. Joku huumehörhö siinä oli lähettyvillä. Lähdin sisäänkäyntiä kohden, ja eikös tämä hörhö ollut perässäni, tuijotti kantokassini vetoketjullista sivutaskua. Tyhjä se olisi ollut, mutta kyllä näiden kanssa pitää aina olla tarkkana.

Ostin automaatista lipun kentälle. Se maksoi kympin ja risat. Sitten taas etsimään oikeaa junaa, niiden kanssahan oli vähän ollut epäselvyyksiä. Löytyi! Porukkaa oli yllättävän paljon, neljän hengen “loosit” olivat kaikki varattuja, joten jäin vasemmanpuolisen oven viereen seisomaan laukkuineni. Nojailin siinä penkkien selkänojiin ja toivoin, että joku loosi vapautuisi. Katsoin oikean olkani yli, siinä käytävän toisella puolella nuori tummaihoinen mies istui penkillä sillä tavoin, että jalat olivat käytävällä, ihmisten piti ahtautua ohi. hän vei kätevästi kaikki neljä paikkaa. Leveä istumistapa oli yleinen julkisissa, olin pannut sen aikaisemminkin merkille. Matka kestäisi reilun puoli tuntia.

Oukkei

Siinä vasemmalla puolella oven edessä seisoi tyypillinen siisti eteläeurooppalainen mies puhuen puhelimeen, selin minuun. Siistit hiukset, siistit tummat vaatteet. Lokeroin hänet liikemieheksi. Valkokaulustyöntekijäksi. Ovien välissä siinä keskellä oli sitten matkalaukkuineen keski-ikäinen pariskunta, ehkä lähellä viittäkymppiä. Saksalaisia. Oikealla puolellani oli sitten vaalea, harvahiuksinen keski-ikäinen mies silmälaseissaan.

Matka meni siinä hissuksiin, pysäkkejä piti olla muistaakseni kymmenkunta.

Ehkä vähän yli puolen välin alkoi sitten tapahtua. Juna oli lähestymässä seuraavaa asemaa. Yhtäkkiä havahduin, harvahiuksinen kaveri oli lattialla polvillaan minun nilkoissani. Silmälasit pyörivät ja lentelevät jaloissani ja kaveri yrittää saada niitä kiinni, mutta ei tunnu saavan. Totesin, että harvinaisen kömpelö. Hän nykii lahkeitani, tökkii nilkkojani, että siirtäisin jalkani. Ajatus kävi mielessäni, että tuo ei ole ihan täyspäinen. Toinen ajatus oli, että linssi on pudonnut laseista, siksi hän tökkii. Näin, että näin ei ole. Kolmas ajatus oli - uskokaa tai älkää, piilolinssi!! Eli täysin järjetön ja epärealistinen ajatus. Mies vain tökki ja pökki levottomasti ja käännyin vaistomaisesti häntä kohden.

Juna oli saapunut asemalle ja ovet auenneet, tyyppi vaan jatkoi touhuaan. Sitten hän nappasi lasit käteensä, ja juoksi ulos juuri sulkeutuvien vastapäisien ovien aukosta. Katselin vaan, että yksi, kaksi, kolme pitkää juoksuaskelta asemalaiturilla kohti alas meneviä portaita. Puolitoista sekuntia. Tajusin. Ehdin vielä toivoa, että ei kai nyt sentään. Vasen käsi laskeutui kohti vasenta etutaskua, onhan se siellä vielä, pikku lompsani, luottokortin kokoinen. Syvällä taskussa. Paskat.

F**K, I was pickpocketed

Huutoni kantoi kuuroille korville suurkaupungin metrossa. Ei mitään reaktiota. Kivikasvoja.

No saksalainen mies sentään osoitti vähän myötätuntoa. Nyökkäsi vieressäni olevaa ovea kohti, ja sanoi, että se oli hän. Siis se liikemies. Oli varmaan liuennut ovista ensimmäisenä ulos.”Sorry”, hän sanoi ja kohautti olkapäitään. Juna jatkoi matkaansa.

Mukava pikku detaljihan tässä oli se, että minulla oli molemmat luottokorttini ja kaikki käteiset samassa lompsassa. Oli varmaan ensimmäinen ulkomaanmatkani, kun kaikki munat olivat samassa korissa. Omaa huolimattomuutta, tai huolettomuutta. Passi oli onneksi povarissa ja kännykkä tallella. Google auki ja sulkupalvelu hakukenttään. Oli väärä sulkupalvelu, mutta yhdistivät oman pankkini sulkupalveluun. Tietysti toinen palvelu sitten toiselle kortille. Kaksi puhelua, kello 9:13 ja 9:18. Ajokortti ja kelakortti menivät siinä samassa.

Täytyy sanoa, että olivat ammattilaisia. Hämäys. Ajoitus. Olen aika varma, että jossain oli vielä kolmas apuri. Oliko sen tyypin käsi käynyt taskussani juuri ennen kuin hämääjä aloitti. Vai sinä aikana. Ei aavistustakaan. Hyviä olivat. Veljeni kertoi, että hänen ystävällään kävi täsmälleen samalla tavalla. Roomassa. Julkisissa, hämäys ja taskut tyhjiksi.

En nyt märehdi asioita enkä kauheasti hermostunutkaan tästä. Päähän otti, mutta ottakoon. Lompsassani oli tietysti myös junalippu, jota ilman ei pääse ulos asemalta. Infokoppi oli tyhjä. Eräs ystävällinen paikallinen toiseen suuntaan kulkeva auttoi minut omalla lipullaan ulos. Ensin kieltäytyi, mutta intin hiukan, Joskus se kannattaa. Sen verran olin kuitenkin pois tolaltani, että hyppäsin ensin väärään suuntaan menevään sukkulaan, ja sitten turvatarkastus piti käydä kahteen kertaan, kun matkalaukku oli saatava ruumaan. Muutama kilsa ramppaamista. Mikäs sen mukavampaa.

Laitoin käden taskuun - kolikoita! Minullahan onkin rahaa. 3.90€. Eihän tässä ole hätäpäivää, enää noin kolmetoista tuntia matkantekoa.

En tiedä, täytyykö kiittää työelämää vai mitä, mutta minulla kyllä aika automaattisesti ajatukset siirtyvät hyviin puoliin. Niitä on aina. Onneksi näin ei tapahtunut matkan aluksi. Käteiset meni, reilut 150 euroa. Ne olisivat menneet ehkä asemilla turhuuksiin. Suklaata, croissantia Pariisin asemalla ja bratwurstia Münchenissä. Litra kahvia. Käsimatkatavaroissa oli onneksi pussi sipsejä. Siinäpä hyvä aamiainen. Koneessa sain jonkun leivän. Lufthansalla ne kuuluvat hintaan.

Münchenissa sitten piti tappaa noin seitsemän tuntia. Melkein kaikki maksoi yli neljä euroa. Macchiato-kahviplörön sain. Siellä oli mukava tupakkahuone, nojatuolit. Minulla oli hyvä kirja mukanani ja riittävästi savukkeita.

Katselin vähän lentoja, Lufthansalla oli myös aikaisempi lento Helsinkiin. Menin tiskille, selitin asiani. Rouva oli myötätuntoinen, mutta ei suostunut aikaistamaan lentoni, koska lippuni olivat halvimmat mahdolliset. Hän kävi takahuoneessa ja tuli syli täyttä purtavaa mukanaan. Olkaa hyvä - jos ei riitä tulkaa hakemaan lisää. Kolme pussia pähkinöitä, kaksi suklaapatukkaa, kaksi pulloa vettä. Ystävällistä. Aika meni oikeastaan leppoisasti. Muutama sata sivua tuli luettua. Pari puhelinsoittoa. Kenttä oli puoliautio. Niin olivat lentokoneetkin. Pääsin onnellisesti kotiin.

———-

Nyt olen ollut muutaman viikon kotikaranteenissa, terveenä. Uudet luottokortit taskussa, samoin uusi kela- ja ajokortti, kaikki on oikein hyvin.

Uusia kokemuksia tuli rutkasti, kenties ainutlaatuisia sellaisia. Kyllähän tämä matka oli matkakertomuksen arvoinen.

Pariisi.

Nimim. Pierre

Ei viestejä

Toimintaamme tukemassa:

Lauhatuuli:
Leinikkitie 22 C, 01350 Vantaa
Puh. 046 923 0882
vantaanmielenterveys@hyvattuulet.fi

Myöhätuuli:

Laajaniityntie 3, 01620 Vantaa

Puh. 046 920 3267

vantaanmielenterveys@hyvattuulet.fi

Y-tunnus: 0806546-6