Blogi

Blogissa julkaistaan kävijöiden ja henkilökunnan kirjoituksia. Lähetä oma juttusi: vantaanmielenterveys@hyvattuulet.fi

40-vuotisjuhlan juhlapuhe 13.3.2026

Arvoisat kutsuvieraat. Arvoisat yhdistyksemme kävijät. Kun yhdistys täyttää 40-vuotta, on syytä luoda katsaus yhdistyksen perustamisen alkuhetkiin. Tietoa asiasta olen saanut FM Jyrki Paalijärven vuosilta 1984-2005 kirjoittamasta yhdistyksen historiikista ja lukuisista pöytäkirjoista. Teollisuustoimihenkilö Esko Määtän sairastuminen psyykkisesti 1980-luvun alussa sai hänet perehtymään mielenterveysasioihin. Hän toimi aloitteentekijänä ja 13.1.1984 Tikkurilan terveysasemalla yhdistys perustettiin. Määtän lisäksi perustajia olivat psykologi Antti Karila ja Sinikka Hiltunen. Yhdistys kirjattiin yhdistysrekisteriin 13.3.1986. Vuonna 1991 yhdistys liittyi Mielenterveyden keskusliittoon.

Yhdistyksen perustajat hahmottelivat yhdistyksen tarkoitukseksi tuen antamisen mielenterveyskuntoutujille, toiminnan yhdistämisen kunnalliseen palvelujärjestelmään sekä mielenterveyskuntoutujien etujärjestönä toimimisen. Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen silloinen sosiaalijohtaja Henry Dalberg suhtautui myönteisesti mielenterveysyhdistyksen perustamiseen. Vantaan johto perusti myös oman työryhmänsä valmistelemaan yhdistyksen toimintaa.

Vantaan kaupungin tuki yhdistykselle kautta vuosikymmenten on ollut ratkaisevan tärkeää, mm tilojen antaminen käyttöön ilmaiseksi. Yhdistyksen vilkas toiminta alkoi välittömästi perustamisen jälkeen, alkuun kokoonnuttiin tiistai-iltaisin opintokerhona Tikkurilan terveysasemalla muutama vuosi ja sen jälkeen alkoi torstaikerho Lounatuuli Hakunilan kirkon tiloissa -89. Yhdistys ehkäisi jäsentensä syrjäytymistä yhteiskunnasta ja ajoi jäsentensä etuja ja oikeuksia. Mielenterveyskuntoutujien omaisia liittyi myös yhdistyksen toimintaan alusta asti. Huomattavampia tukijoita ovat olleet Tomi ja Terttu Frimodig, jotka läheisen sairastuminen johti mukaan mielenterveystyöhön.

Ennen Myötätuulta kokoonnuttiin parina päivänä viikossa Uomatiellä Vantaankosken srk tiloissa, joissa oli joka päivä ruokailu ja tehtiin käsitöitä ja leivontaa myyjäisiä varten. Sitten yhdistys kokoontui 1986 Vantaan ensimmäisen, Myyrmäen, päivätoiminta-keskuksen tiloissa iltaisin. Ensimmäinen varsinainen oma paikka saatiin vuonna 1989. Pähkinärinteen toimipisteen toiminta lähti nollasta eli kaupunki osoitti tilat, muu rahoitus oli hankittava itse eli ei ollut yhtään rahaa. Eräs silloinen terveydenhuollon työntekijä kertoi että psykiatrian poliklinikoille tuli käsky että jokaisen on lahjoitettava omasta huoneestaan jotain, esim matto tai tuoli. Näin paikka sai ensimmäiset lahjoitukset ja jäsenet itse keittivät kahvia ja leipoivat, tekivät askarteluja ja käsitöitä…. esim myyjäisiin, joista saatiin toimintaan varoja.

Vuonna 1990 RAY antoi avustusta hankintoihin 90 000 markkaa ja silloin pystyttiin palkkaamaan ensimmäinen työntekijä, siihen asti oli toimittu vapaaehtoisvoimin ja hallituksella oli iso rooli toiminnan järjestämisessä. Pähkinärinteessä toimittiin viime vuoteen asti, jolloin meidät yllätti vesivahinko ja tila jouduttiin sulkemaan toukokuussa. Vasta lokakuussa pääsimme aloittamaan toiminnan uudestaan täällä Martinlaakson yhteisötiloissa. Itä-Vantaalle saatiin omat tilat Hiekkaharjusta v 1992, sitä ennen oli jouduttu muuttamaan useita kertoja Tikkurilassa.

Vuonna 1992-93 yhdistyksellä oli Apua arkeen projektin tukihenkilöiden kouluttamisprojekti. 1990-luvulla Lauhatuulessa aloitettiin myös kuntouttavan työtoiminnan projekti, joka kesti vuoteen 2006. Siinä jäsenet tarjosivat palveluita; siivousta, ikkunoiden pesua ja tekemällä kauppa-apulaisen töitä. Toiminnan laajentumista rajoittivat silloin Lauhatuulen pienet tilat Hiekkaharjuntiellä toimittiin vuoteen 2016, jolloin muutettiin Simonkylään kansalais-toiminnankeskus Leinikkiin. Jossain vaiheessa 1990-l alussa nimet vaihdettiin, Myötätuuli Myöhätuuleksi ja Lounatuuli Lauhatuuleksi, kun aikaisemmat nimet olivatkin suojattuja. Pitkään yhdistyksellä oli vain yksi toiminnanohjaaja apunaan tukityöllistettyjä ja työkokeilijoita.

Aloitimme välityömarkkinoilta rekrytoinnin jo 2000-luvun alussa, yhdistykselle on ollut tosi paljon hyötyä tukityöllistetyistä ja työkokeilijoista keittiössä, siistijöinä, järjestötyöntekijöinä ja ohjaajina. Vihdoin, pitkän anomisen jälkeen, 2013 RAY myönsi meille rahoituksen toiseen toiminnanohjaajaan ja kun molemmissa paikoissa oli myö tukityöllistetyt järjestötyöntekijät, se mahdollisti molempien paikkojen monipuolisemman kehityksen. 2018 saimme sitten myös järjestötyöntekijät vakituisiksi, joka oli suuri helpotus toiminnan jatkuvuuden kannalta.

Yhdistyksen toiminnan sisältönä on ollut kautta vuosien erilaiset toiminnalliset kerhot ja harrastusryhmät, vapaamuotoinen yhdessäolo sekä yhteiset matkat lähelle ja kauas. Toiminnan alkuvuosina tehtiin paljon ulkomaanretkiä, jopa Monacoon, Pariisiin autoilla ja Viipurin kautta Pietariin, unohtamatta tietenkään Tallinnaa, Riikaa ja Tukholmaa.

Vuonna 2015 yhdistys allekirjoitti Vantaan kaupungin kanssa ns. kumppanuussopimuksen, yhdistys nimettiin MYT-järjestöksi eli merkittävää yhteiskunnallista työtä tekeväksi järjestöksi. Koen että tämä oli erittäin suuri kunnianosoitus yhdistyksen tekemälle työlle, Yhteistoiminta erilaisten toimijoiden kanssa on aina ollut yhdistykselle tärkeää. Vantaan seurakunnat erityisesti Tikkurilan ja Hämeenkylän, ovat tärkeä olleet yhteistyötaho, varsinkin alkuvuosina Holmaan ja Kuntokallioon tehtiin retkiä usein.

Alkuvuosina seurakunnat tukivat rahallisesti ja seurakunnan työntekijät myös työskentelivät yhdistyksessä. Ja yhteistyö toimii edelleen, diakonit käyvät säännöllisesti toimipaikoissamme ja seurakunnat järjestävät mm joulukirkon kävijöillemme ja yhteistyössä pidämme kynttilätapahtuman itsemurhalle läheisensä menettäneille. HUS on myös ollut hyvin läheinen yhteistyötaho, poliklinikoilta ja osastoilta käydään meillä tutustumassa, me käymme kuukausittain esittelemässä toimintaamme ja yhdistyksen hallitukseen on kuulunut HUSn asiantuntijajäseniä jo vuodesta 2012.

Pääkaupunkiseudun Sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksista tulee jatkuvasti opiskelijoita työssäharjoittelujaksoille yhdistykseemme ja hyöty on molemminpuolista. Pääkaupunkiseudun mielenterveysyhdistykset tekevät tiivistä yhteistyötä. Erityisen antoisaa on ollut Avomielin-yhteistyö jo lähes 15 vuotta. Esim vuonna 2008 teimme viikon pituisen ruskaretken Lappiin EMY:n ja Karvisen kanssa ja vuosien mittaan on tehty useita kesäteatteri- ym retkiä. Vuosittain on yhteiset marrasiltamat ja 5 erilaista leikkimielistä turnausta.

Tässä vaiheessa on syytä mainita yhdistyksen toiminnan mahdollistavat rahoittajatahot. RAY rahoitti toimintaamme 1990-luvulta lähtien, se mahdollisti työntekijän palkkaamisen. Eniten rahoitusta tulee STEAlta, tänä vuonna yli 200 000 €. Vantaan kaupungilta olemme saaneet alkuvuosina 1980-luvulla muutama tuhat markkaa ja tälle vuodelle 40 000€. Vuodesta 2014 lähtien olemme saaneet avustusta myös Viola Ranin säätiöltä. Suurin menoerä ovat työntekijöiden palkkakustannukset, mutta ilman heitä ei toiminta tässä muodossa olisi mahdollista.

Vapaaehtoisten työpanos on koko historiamme ajan ollut arvokasta mutta kuitenkin se on kuitenkin rajallista. Tällä hetkellä yhdistyksen jäsenmäärä on noin 200, parhaimmillaan jäseniä on ollut yli 400. Ja ennen koronavuosia kävijämäärät olivat noin 12 000 vuodessa. Tilastojen mukaan viime vuonna Hyvissä Tuulissa kävijämäärä oli lähes 6000, vaikka Myöhätuuli oli kiinni 5 kuukautta. Ryhmätoimintaa on ollut runsaasti, tulevan toiminnan kannalta on tärkeää, että kävijät itse ovat ideoimassa ja myös toteuttamassa esimerkiksi kerhoja Lopuksi haluan kiittää juhlatoimikuntaa, johon on kuulunut sekä työntekijöitä että vapaaehtoisia, olette tehneet hienoa työtä! Hyvää juhlamieltä kaikille ja viihtykäämme yhdessä!

Lentoteoriaa mukavasti esitettynä

Vuoden 2020 alussa yhdistykseni oli tehnyt retken Ilmailumuseoon. Se antoi vaikutteita, jotka kantoivat vielä silloin, kun pienen ajan kuluttua iski päälle koronaviruspandemia.

Silloin perustin Myöhätuulen kävijän Hannun kanssa epävirallisen kotilentosimulaattorikerhon, koska piti saada jotain

viihdykettä elämään yhteiskunnan ja yhdistykseni sulkeuduttua. Vähän myöhemmin vielä toinen Myöhiksen kävijä Jari tuli mukaan projektiin. Jokaisella oli oma peliohjain mukanaan, sellainen ilotikku siis, jossa on samassa paketissa mukana sivuperäsinominaisuus sekä kaasun hallinta.

Itse asun Pähkinärinteessä. Hannu asuu Martinlaaksossa, mutta Jari asuu naapuritalossani. Siitä pitäen Hannu raahasi kannettavan tietokoneensa mukanaan kämpilleni, ja Jari viereisestä talosta toi oman laitteensa. Aina keitin porukalle kahvit.

Ensin lensimme internetselaimella pelattavalla GEOFS-kotilentosimulaattorilla. Se on ilmainen simulaattori, mutta jos ei ole maksanut Microsoftille kymppiä vuodessa paremmasta maastografiikasta, niin simulaattorin maastografiikka on susirumaa. Kun opimme lopulta saamaan omin käsin tietokoneelle asennettavan mutta kuitenkin samaten ilmaisen kotilentosimulaattorin, FlightGearin, oletuslentokoneen Cessna 172P:n moottorin käyntiin, jatkoimme kerhoamme lähinnä FlightGearilla lentäen.

Tänä vuonna 2023 on yhteinen kotonani pidetty harrastuksemme mennyt jossain määrin jäihin. Koska yhdistys pidetään auki, ja alkuvuonna oli Myöhätuuleen perustettu kotilentosimulaattorikerho. Sitä varten ostettiin myös peliohjain. Ja parempi maastografiikka.

Myöhätuulen kotilentosimulaattorikerhoa pidetään silloin, kun joku haluaa lentää. Siinä käytetään simulaattorina GeoFS:ää, koska tietokoneelle asennettava FlightGear on liian raskas pyöriäkseen kunnolla Myöhiksen asiakaskoneella. On joitakin uusia innostuneita kasvoja nähty myös nyt lentämässä. Minä ja Hannu ja järjestöapulaisemme Heidi olemme olleet ja olemme edelleen valmiita aina auttamaan ihmisiä kotilentosimulaattoriharrastuksessa alkuun.

Tämän pitkähkön johdannon jälkeen onkin sopiva kertoa, että loppuvuonna alkaa Myöhätuulessa lentoteoriaopetus. Suomalaisista sotalentäjistä elämäkerrallista kirjallisuutta kirjoittanut kirjailija Jukka Piipponen tulee joka kuun viimeisenä perjantaina pitämään Myöhiksessä klo 11.30-13.00 lentoteoriaopetusta. Jukka sattuu myös olemaan lentäjä itse. Oppitunteihin kuuluu myös käytännön harjoittelua GeoFS:llä.

Tom Kärnä

Pierren matka Pariisissa osa 1/5

Tiistai, Toukokuu 5, 2020, 11:13

Matkakertomus

Pariisi 12.-16.3.2020

Osa 1/5

Niinpä - menin sitten hankkimaan Pariisin matkan helmikuun lopulla, vaikka korona jo vaikutti Italiassa aika pahasti. Ranskaan ei vielä kuitenkaan ollut erityisiä varoituksia.

Sen verran suoraan sanoen nolotti, että aika harvalle kerroin asiasta. En myöskään päivitellyt mitään Facebookiin matkan aikana. Tein vain matkustusilmoituksen ulkoministeriöön.

Minulla oli ihan pakottava vimma nähdä kuuluisia impressionistien tauluja livenä, ja ajattelin että jos ei nyt, niin ehkä ei sitten koskaan.

Nyt sitten olen karanteenissa kotioloissa ja tälle pienelle suljetulle palstalle ajattelin kirjoitella ensimmäisen matkakertomukseni. Osia on 5 niinkuin oli päiviäkin tuolla matkalla. Pyrin saamaan tämän loppuun noin 10 päivässä, mutta saattaa myös olla että jätän kesken:). Viimeisessä osassa tapahtuu sitten jotain yllättävää.

Sitten matkaan!

Aamulento Lufthansalla 06:00. En siis nukkunut yöllä silmäystäkään, pakkasin 02.00 yöllä peruskamat mukaan. Olin maksanut yhden laukun ruumaan, sinne meni pikkuinen matkalaukku. Kantokassi sitten läppäreineen, kirjoineen mukaan matkustamoon. Tuliaisille oli tilaa.

Vaihto Münchenissä, oli sopivasti alle kaksi tuntia odotusaikaa. Uusi kenttä minulle, vaikka veljentytär on asunut täällä 25 vuotta! Siitä sitten pikku pyyhällys Pariisiin Charles De Gaullen kentälle, 1,5 tuntia.

Hotellini oli lähellä Gare-Du-Nord-asemaa, ja olin tutkinut reitit etukäteen. Vähän hämminkiä aiheutti ilmainen sukkulajuna lentoaseman terminaalien välillä, mutta kysymällä selvisi. Sukkulalla sitten menin toiseen terminaaliin, josta lähtivät junat kohti Pariisia. Ensivaikutelma oli vähän sekava, mutta löysin kyllä junan helposti. Pääteasemalla sitten kyllä sekoilin ei-ranskaa-taitavana kimpsuineni, ennen kun löysin ulos. Asema oli suuri. Sieltä piti vielä löytää turisti-info josta noudin etukäteen maksamani “Pariisi-kortin”. Sillä sai matkustella julkisilla, turistibussilla, risteillä tunnin ja se sisälsi ilmaisen sisäänpääsyn museoihin. Ja paljon muuta muistaakseni. Pääsyy kortin hankkimiseen oli kuitenkin se, että museoihin ei tarvinnut jonottaa. Sitten alle kilometrin kävely hotelliin - Hotel at Gare du Nord. Kello oli noin 12:00.

Pariisi! uusi kaupunki, ja käytännössä uusi maakin minulle. Yksi lyhyt viikonloppu joskus aikoja sitten Välimeren rannalla tuli oltua. Yllätyin katukuvan värikkyydestä. Vanha siirtomaa-aika kyllä näkyi. Aasialaisiakin oli paljon. Tusinan verran poikia myi Marlboroa 5€ aski kadulla. En ostanut, oli omat mukana. Katukahviloita oli täällä pohjois-Pariisissakin aseman lähettyvillä useita.

Hotellihuonetta en vielä saanut, joten jätin matkatavarat hotellille ja sitten pitikin syödä, että jaksaisi mennä ensimmäiseen museoon. En ollut myöskään nukkunut lennoilla.

Sitten olikin ensimmäisen pariisilaisen katukahvilan vuoro! Asemaa vastapäätä oli puolisen tusinaa kuppilaa, ja valitsin sitten sellaisen, missä oli liitutaululle kirjoitettu “menu du jour - 12,9€” tms.

Istuin alas ja tarjoilijatar tulee nopeasti, hymyilee, aika flirtti oli, ja nätti tietysti. “Mösjöö?” “Pölöpölpölpö?” Minä kysyn: “english?”. “No mösjöö…”. Hän kyselee ja puhuu, mutta en ymmärrä mitään. Kädet heiluu. Kyllä hän jonkin verran ymmärsi, sain tilattua, alkuun jotain kalaa salaattipedillä. Pääruoaksi lampaanpotka ja lasi punkkua juomaksi. Neiti käy kysymässä maistuuko alkupala, viitoin, että hyvää on.

Sitten tulee pääruoka pöytään. Saan annoksen ja neiti kallistaa päätään, siristää silmiään, hymyilee tosi nätisti. “Mösjöö - ketchup?” Sanoin että ei missään nimessä! Saan vastaukseksi peukut - “bon!”. Hän oli vähän hämillään - sivistynyt britti? Sanoin olevani Suomesta. Hän kysyi kuinka englanniksi sanotaan “bon apetit”? Vastasin etten tiedä, mutta suomeksi se sanotaan “hyvää ruokahalua”. Hän taisi pelästyä, ja poistui takapuoli keikkuen. Se oli ensimmäinen katukahvilakokemukseni, oli muuten hauskaa! Ja voi että ruoka oli maukasta. Matka oli alkanut!

Olin päättänyt etukäteen, että menen Orsay-museoon ensimmäisenä. Vaarana kuitenkin oli, että paikkoja suljetaan. Louvre oli ollut pari päivää jo kiinni koronan vuoksi, mutta se oli avattu uudelleen. Kaikki turistipaikat olivat auki Pariisissa. Ja kyseinen museo oli oikeastaan se, minkä vuoksi halusin koko matkalle.

Sää oli muuten hieno, vähän yli 10 astetta, tuuli kuitenkin jonkin verran. Olen kerran ollut etelän suurkaupungissa heinäkuun alussa. Se oli myös viimeinen. Loka-maaliskuu ovat loistavia aikoja mennä etelän kaupunkeihin, vähemmän turisteja ja keli mukavasti kuin Suomen lämmin kevät.

Sitten metroon seikkailemaan, se oli huomattavasti selkeämpi kuin junat. Kymmenkunta pysäkkiä ja vaihto vähän toisenlaiseen junaan. Seineä myöten muutama pysäkki ja perillä olin! En ole tavannut käydä matkoillani museoissa ennen, en esim. ole halunnut jonottaa.

Museon alakerrassa olisi ollut satoja patsaita, veistoksia ym. Jätin ne väliin ja menin suoraan ylös tauluja katselemaan. Huh huh! Monet, Manet, Pisarro, Signac, Renoir, Van Gogh, Seurat, Cézanne.. ja tietysti Edelfeit! Täytyy rehellisesti myöntää, että tulihan siinä pieni ähky! Olin etukäteen päättänyt, että yksi museo per päivä saa riittää, muuten menee hukkaan hosumalla ja kiirehtimällä liikaa. Tätä museota voisi tutkia aika pitkään. Huone toisensa jälkeen hienoja mestariteoksia, joita on nähnyt kuvissa jo lapsena. Torstaisin museo oli avoinna 21:00 saakka, mutta en jaksanut olla loppuun. Ehkä tulevina päivinä uudelleen…

Niin, kuvittelin, että olisin nähnyt Eiffel-tornin livenä tällä käynnillä, mutta ei se näkynyt tänne. Jaloissa painoi, joten samaa matkaa takaisin, kaupasta ostin vettä ja naposteltavaa huoneeseen. Hotellissa oli vain tylsä automaatti.

Kello oli jotain seitsemän tai kahdeksan. Pikku nokoset ajattelin ottaa, mutta nukuinkin aamuun asti, eikä mikään ihme. Siinä se oli, eka päivä. Matka jatkuu kohti viidennen päivän katastrofia:).

Nimim. Pierre

Ei viestejä

Toimintaamme tukemassa:

Lauhatuuli:
Leinikkitie 22 C, 01350 Vantaa
Puh. 046 923 0882
vantaanmielenterveys@hyvattuulet.fi

Myöhätuuli:

Laajaniityntie 3, 01620 Vantaa

Puh. 046 920 3267

vantaanmielenterveys@hyvattuulet.fi

Y-tunnus: 0806546-6