Kun kesä kuolee
voin vihdoinkin hengittää
Kun syksy syntyy
suljen silmäni, herään
sameettiseen syleilyyn
Kuolema pukee puut punaiseen
ennen kuin riisuu ne paljaiksi rungoiksi
Vaivuttaa valkoiseen kylmään koomaan
kunnes antaa ne elämälle takaisin
Mitä lehti ajattelee
kun se putoaa
Kiitteleekö elämää
vai suree kuolemaa
Läpi tuulen tanssiessaan
maahan matkallaan
Muisteleeko mennyttä
vai oottaa tulevaa
2/2
Myrskypilviä
saapuu taas jostain kaukaa
sumun seuraksi
sadehelmet kasvoilla
sekoittuvat kyyneliin
Nimim. Kata